Infarkti, pysäyttävä kokemus
Näin todella pitkän tauon jälkeen päätin taas päivittää blogiani. Tällä kertaa hieman vakavemman asian tiimoilta, kuin aiemmin alkuperäisesti blogini kirjoittelun ideana oli. No, pidemmittä alkulöpinöittä itse asiaan.
30.10.2015. Oli aivan normaali syksyinen aamu. Heräsin hyvin nukutun yön jälkeen. Olin ollut tiistaista alkaen käymässä keski-suomessa vanhempieni ja enoni luona Äänekosken Liimattalassa ja tarkemmin Reinikan talossa. Tarkoituksenani oli lähteä iltapäivällä kotiin Hämeenlinnaan. Matkalle suunnittelin poikkeamista Himokselle, sauvakävelyn merkeissä.
Siitä sitten noustuani menin keittiöön keittämään kahvia ja katselin ulos ikkunasta ulos. Oli aivan peilityyntä järvellä. Enoni tuli paikalle ja tuli puheeksi, että katiskat olivat vielä järvessä. Päätimme siinä yhteistuumin, että menisimme ne nostamaan järvestä aamiaisen jälkeen.
Kävelimme rantaan, mutta perille päästyämme näimme, että veneellä liikkeelle lähteminen olisi ollut mahdotonta. Veneeseen oli kertynyt todella reilusti vettä ja vene oli aivan kallellaan. Kaikenlisäksi yöllä ollut pakkanen oli jäädyttänyt veneessä olleen veden aivan jäähän ( näin jälkeenpäin ajatellen onneksi näin).
Kohta tämän jälkeen yläselässä, tarkemmin vasemmalla lavan luona alkoi tuntua outoa kramppaavaa tunnetta, samaa josta olin kärsinyt edellisenä päivänä. Olin edellisenä päivänä käynyt Äänekoskella lääkärissä kovien selkäkipujen vuoksi. Tekivät silloinkin kaikki sydän testit ja mitään ei löytynyt.
Isänikin oli tullut rantaan ja kerroin tästä alkavasta krampista myös hänelle. Päätimme lähteä takaisin pihaa kohti, jonne oli matkaa n. 200m loivaa ylämäkeä.
Nousun aikana tuntemukset alkoivat voimistua kokoajan. Kun sitten pääsin pihaan, kipu oli jo todella kova.
Menin tupaan ja suoraan lämpöisen patterin ääreen, johon sitten selkääni nojasin. Tämä tuntui ainakin hetkellisesti auttavan kipuun. Tässä vaiheessa alkoi jo vähän ajantaju ja tapahtumat sekoilemaan mielessä.
Vanhempani seurasivat tilannetta huolestuneina vieressä, edelleen olin sitä mieltä, että kyseessä olisi vain todella kova selkä kramppi, vähän niinkuin noidannuoli alaselässä, mutta nyt yläselässä,
Lopulta sain tarpeekseni tuskastani ja käskin isääni soittamaan ambulanssin.
Tässä vaiheessa tuntui, että ambulanssin tuloon menee ikuisuus. Missään vaiheessa ei pelottanut eikä huolestuttanut yhtään, kuvittelin vain olevan selkäkipua.
No, sitä suurempi yllätys olikin sitten kun ambulanssi henkilökunta tuli ja otti EKG-testin. Vieläkin tuntuu melkein unelta sanat jotka kuulin. "Kyllä tässä on nyt kyseessä infarkti ja seuraavana osoitteena on Jyväskylän keskussairaala". Mitä?????? Infarkti??? Minulla??? "Sydämen alapinnalla on selvästi menossa kohtaus, sepelvaltimotukos".
Siitä sitten kuljettivat pikaisesti ambulanssiin, juuri sain puhelimen yms. mukaan, ennenkuin lähdettiin lujaa kyytiä kohti Jyväskylään.
Matkalla antoivat ainakin jauhemaista asperiinia ja laittoivat kanyylin valmiiksi. Morfiinia suoneen ainakin meni matkalla, paljonko sitä en tiedä. Kovasti kävivät matkanaikana keskustelua suoraan leikkaussaliin ja toimenpiteen suorittavaan kardiologiin. Matka meni todella nopeasti, ottaen huomioon, että matkaa oli 60km 4-tietä. Ruuhkaa tiellä riittää aina.
Perille päästyämme, minut kiidätettiin suoraan leikkaussaliin, jossa olikin jo täysivalmius päällä. Ei muutakuin äijä pöydälle. Jotain varjoainetta suoneen ja nopeatutkimus. Tämän jälkeen antoivat jotain paikallispuudutetta oikeaan nivuseen ja kertoivat tekevänsä pallonlaajennustoimenpiteen nivusen kautta, isoa verisuontapitkin.
Tästä eteenpäin asiat menivät todella sekaisin päässäni. Seuraava asia mitä kunnolla muistan oli se kun minut vietiin sydänseuranta huoneeseen tarkkailtavaksi.
Diagnoosiksi ja sairaudenkuvaksi kerrottiin täysin tukkeutunut sepelvaltimo ja että sairastan nyt niin sanottua sepelvaltimotautia.
Siinäpä sitä tarinaa.
Näin jälkeenpäin kun asioita miettii, niin kyllä olisi pitänyt tajuta jo aiemmin että infarktista oli kyse. Mutta miten sen olisi voinut mitenkään arvata.
"Älä sivuuta oireita sillä perusteella, että olet nuori ja hyvässä kunnossa. Huippukuntoinenkin voi saada kohtauksen."
Tuosta minä olen hyvä esimerkki. Liikun paljon ja ruokavaliossa ei juuri ole petrattavaa.
