Olen, siis elän

25.1.2016

Tälle päivälle oli suunniteltu ruutiinitoimenpide, jossa oli tarkoitus ensin tarkistaa varjoainekuvauksella sepelvaltimoideni tila ja tämän jälkeen tarvittaessa pallonlaajennus.

Jo 30.10.2015 sattuneen sydäninfarktin yhteydessä oli todettu olevan olemassa 50/50 tukos yhdessä sepelvatimossa sen täysin tukkeutuneen lisäksi.

Oheisessa kuvassa odottelen omaa vuoroani tutkimukseen 25.1 aamupäivällä.

Puolenpäivän jälkeen koitti minun vuoroni tulla kutsutuksi toimenpidehuoneeseen.

Kaikki oli valmisteltu valmiiksi ja kapusin tutkimuspyödälle.

Varjoainekuvaus oli suunniteltu tehtäväksi oikean ranteen kautta ja näin myös tapahtui.
Löydöksenä oli 80% tukkeutunut vasemmassa sepelvaltimossa, oikea sepelvaltimo oli puhdas.

Pallonlaajennustoimenpide ei kestänyt kovin kauaa ja kaikki meni hyvin tai ainakin niin luultiin siinä vaiheessa.

Seuraavaksi minut siirrettiin osasto 6B:lle odottamaan kotiutumista, jonka oli tarkoitus tapahtua seuraavana päivänä.
Kaikki tuntui sujuvan aivan hyvin. Lähettelin viestejä ystäville ja kerroin kaiken menneen ok, mutta olin samalla ollut oudon väsynyt.

Kaikki mullistui sitten illalla. Minulla ei ole muistikuvia tai en muista illan tapahtumista, muuta kuin sen, että yhtäkkiä havahduin siihen, että minua ravistellaan rajusti ja joku huutaa nimeäni.
Avasin silmäni, kaikki vaikutti jotenkin sekavalta. Muistan kuinka osastolla työskentelevä sairaanhoitaja katsoi minua kauhuissaan ja toisti edelleen nimeäni. Nostin vähän päätäni ja huomasin oksentaneeni sänkyyn.
Tämän jälkeen seuraava lyhyt muistikuva on ambulanssissa olosta, muistan ajatelleeni, että kylläpä ajamme hiljaa (noinkohan). Illalta on vielä yksi ohimenevä hetki, jonka muistan ja se on se kuinka minulla oli kylmä ja kuulin kun joku sanoi, että hän tuli mukana Hämeenlinnasta ja että hän on anestesialääkäri Kanta-Hämeen Keskussairaalasta.
Tästä seuraava asia mitä muistan, on se kuinka olin jossain minulle tuntemattomassa paikassa ja ympärillä hälinää. Minulla ei ollut pienintäkään ajatusta, että missä olin ja mikä päivä/vuorokauden aika oli. Itseasiassa taisin luulla, että olisi ilta, vaikka tosiasiassa oli tiistai aamu.
Olin Tampereella Yliopistollisessa sairaalassa sydäntehovalvonnassa. Tämä  minulle varmasti kerrottiin, mutta en pysty sitä muistamaan kuinka se olisi kerrottu, sen verran kovasti olen ollut lääkityksen alaisena.
En muista, että olisin ollut mitenkään järkyttynyt tilanteesta, lähinnä hämilläni ja ymmälläni kaikesta. Nyt kun aikaa on kulunut reilu kolme viikkoa, niin en edes enään pysty muistamaan oliko minulla kipuja tai muita tuntemuksia alkuvaiheessa.
Kun minut siirrettiin sitten sydäntehovalvonnasta osasto 3B:lle, niin pian tämän siirron jälkeen minulle tulikin jo ensimmäiset vierailijat. Satu vaimoni sisko Sari ja hänen miehensä Jukka. Muistan kuinka he katsoivat minua aivan järkyttyneinä. Sarilla oli itsellään sattumalta ollut käynti sairaalassa Fysiatrilla ja siten tulivat katsomaan minua heti kun olin osastolle päässyt.

Edit. 29.4 2017

Ei tuo toimenpide muutenkaan putkeen mennyt. Siitä lisää uudessa tekstissä.