Juoksun riemua vai hulluuttako?

Viime aikoina olen hurahtanut uuteen aluevaltaukseen omassa liikunta kavalkadissani.

Mikä vetää miestä pimeään metsään juoksemaan Nutcase pipo päässä? Onko se liikunnan nautintoa vai silkkaa masokismia? :)
Välillä se on nautinnollista, välillä taas ei. Parasta tässä kaikessa on se, että minut leikannut lääkäri aikoinaan diagnosoi minun juoksujeni olleen juostut.

Rajojen rikkomista ja omien kykyjen rajojen tavoittelua tämä on. Kapinaa sitä vastaan, että en muka voisi/pystyisi enään jotain tekemään. En ole koskaan oikein pitänyt pitkänmatkan juoksemisesta, en edes nuoruudessa, kun olin tosi hyvässä kondiksessa. Olen aina enemmän ollut pikamatkojen ja räjähtävän voiman mies.

Ehkä ikä tuo tullessaan uusia ajatuksia siitä mitä haluan ja voin tehdä. Aiemmin halusin hankkia mahdollisimman isot lihakset ja paljon voimaa. Nyt tärkeämpää on kokonaisvaltainen hyvä kunto, mikä koostuu riittävästä voimatasosta (mitä sekin sitten on :) ) sekä hyvästä perus- ja vauhtikestävyydestä. Lisäksi  liikkuvuus, tasapaino ja koordinaatio. Liikkuvuus ois tietenkin hyvä lisä, mutta ei kaikkea voi saada kerralla :). Se onkin sitten seuraava osa-alue, johon olisi syytä paneutua kunnolla, sillä olen tunnetusti notkea kuin rautakanki. Tasapainoa olen harjoittanut tasapainolaudalla ja osteopaatin minulle antamilla harjoitteilla,

Mutta takaisin alkuperäiseen aiheeseen. Kolme kertaa viikossa olisi tavoitteena käydä juoksu/hölkkä lenkillä viikossa. Peruskestävyyttä yritän kehittää ja siinä totisesti riittää urakkaa. Vaikka olenkin harrastanut paljon vesijuoksua ja pyöräilyä, niin juoksu on taas aivan oma juttunsa. Mutta kyllä tämä tästä, kun vain jaksaa olla kärsivällinen.

Sykemittari ja puhelimen seurantaohjelma ovat kovassa käytössä, kuten alla olevasta kuvasta näkyy. Ahveniston maastot ovat loistavat, löytyy korkeus eroja ja vaihtelevuutta. Juoksu pinta on sopivan pehmeä, mutta ei liian.

Tämän kaiken juoksu innostuksen keskellä pitäisi olla myös aikaa sekä voimia myös painoharjoittelulle. Tästä aiheesta kirjoittaa Lihastohtori hyvin omassa blogissaan

"1+1 ei välttämättä ole 2, eli miksi voima+kestävyys voi olla ongelmallinen yhtälö?"

En ala siitä enempää kirjoittamaan, tässä linkki kyseiseen juttuun.

Työkokeilu vol.2

Niin on vain taas yli vuosi mennyt edellisestä päivityksestä blogissani. Aina lupailee itselleen, että nyt alan kirjoittamaan useammin tänne jotain, mutta eipä tunnu luonnistuvan.

No, asiaan. Edellinen työkokeilu päättyi selkä ongelmien saattelemana 2013 loka-marraskuun vaihteessa.
Sen jälkeen olen aktiivisesti yrittänyt rakentaa fysiikkaani kohti uutta parempaa tulevaisuutta. Tunteja ja taas tunteja on kulunut erinäisissä harjoitteissa ja hikeä on virrannut varmaan ämpäreittäin :).

Aloitin uuden kokeilun 1.10.2014. Kaiken raatamisen jälkeen, yritän olla erittäin toiveikas, että tällä kertaa kaikki  menisi hyvin ja pystyisin paalaamaan täysin normaaliin työkuvioon ensi vuoden alusta.

Näistä alla olevista kuvista voi nähdä vähän mitä kaikkea tässä matkanvarrella on tapahtunut.

Nollapäivä eli leikkauspäivä

"Innostunut Bloggeri työssään".

Kiipulassa kävin 3xviikon kuntoutusjakson.

Kymmeniä kertoja vesijuoksua uimahallissa

Ja myös järvessä

Joulun tunnelmaa ja LEPOA

Vähän huumoria :) :), JOTTA JAKSAA

Huonosti meinasi käydä, mutta onneksi selvisimme säihähdyksellä.

Ohjattua kuntoutusta

Ja omatoimista ohjelmaa

Paljon  tällaisia aamiaisia

Ja tällaisia

"Mutta pitäähän sitä raavaan miehen joskus syödäkkin, HIGHTOWER"

Synttärikakku, nam :)

Ja sitten taas lenkille, metsään ja kroppa kiittää.

Ja ruuanlaittoa rannassa

Evästauolla Aulangolla

JUHLAA!

Kolme sukupolvea Polsan miehiä.

Coolit miehet laivalla

Kuvat kertokoon puolestaan, että jotain on tullut tehtyä. Ennen ja jälkeen.

Jyrätien "Tarsan"

Työkokeilussa 2014

Tähän pisteeseen ollaan siis tultu kuntoutukseni osalta. Kuntoutus on ehkä jatkossa liian yksipuolinen tapa määritellä sitä mitä tulen jatkossa tekemään. Enemmän voidaan puhua ylläpitävästä ja kehittävästä kuntoilusta, jonka tavoitteena on parantaa fysiikkaani, nykyhetkeä ja tulevaa silmällä pitäen. Laakereilleni en voi jäädä lepääämään, vaikka melko hyvään kuntoon olen jo päässyt. Olisi aivan liian helppoa vain antaa periksi ja palata vanhaan.

Mission Possible: Haaste heitetty itselle 11042015

Nonniin, haaste on heitetty itselle Facebookissa. Alla olevan kuvan laitoin ja lupasin ensi vuonna samaan aikaan laittaa uuden.

Kuvien oton välissä on tasan vuosi, molemmat 11.4 eli syntymäpäivänäni.

Mitä Mission Possible sitten tarkoittaa kohdallani. Tavoitteena on entisestään parantaa yleistä kehon fysiikkaa. Lyhyen ajan tavoite alkuun olisi päästä takaisin työelämään kiinni. 

Pieni lisäys tähän. Tämä jäi sitten vahingossa näköjään julkaisematta, HUPS!! :)