Sivut

tiistai 4. marraskuuta 2014

Juoksun riemua vai hulluuttako?

Viime aikoina olen hurahtanut uuteen aluevaltaukseen omassa liikunta kavalkadissani.

Mikä vetää miestä pimeään metsään juoksemaan Nutcase pipo päässä? Onko se liikunnan nautintoa vai silkkaa masokismia? :)
Välillä se on nautinnollista, välillä taas ei. Parasta tässä kaikessa on se, että minut leikannut lääkäri aikoinaan diagnosoi minun juoksujeni olleen juostut.

Rajojen rikkomista ja omien kykyjen rajojen tavoittelua tämä on. Kapinaa sitä vastaan, että en muka voisi/pystyisi enään jotain tekemään. En ole koskaan oikein pitänyt pitkänmatkan juoksemisesta, en edes nuoruudessa, kun olin tosi hyvässä kondiksessa. Olen aina enemmän ollut pikamatkojen ja räjähtävän voiman mies.

Ehkä ikä tuo tullessaan uusia ajatuksia siitä mitä haluan ja voin tehdä. Aiemmin halusin hankkia mahdollisimman isot lihakset ja paljon voimaa. Nyt tärkeämpää on kokonaisvaltainen hyvä kunto, mikä koostuu riittävästä voimatasosta (mitä sekin sitten on :) ) sekä hyvästä perus- ja vauhtikestävyydestä. Lisäksi  liikkuvuus, tasapaino ja koordinaatio. Liikkuvuus ois tietenkin hyvä lisä, mutta ei kaikkea voi saada kerralla :). Se onkin sitten seuraava osa-alue, johon olisi syytä paneutua kunnolla, sillä olen tunnetusti notkea kuin rautakanki. Tasapainoa olen harjoittanut tasapainolaudalla ja osteopaatin minulle antamilla harjoitteilla,

Mutta takaisin alkuperäiseen aiheeseen. Kolme kertaa viikossa olisi tavoitteena käydä juoksu/hölkkä lenkillä viikossa. Peruskestävyyttä yritän kehittää ja siinä totisesti riittää urakkaa. Vaikka olenkin harrastanut paljon vesijuoksua ja pyöräilyä, niin juoksu on taas aivan oma juttunsa. Mutta kyllä tämä tästä, kun vain jaksaa olla kärsivällinen.

Sykemittari ja puhelimen seurantaohjelma ovat kovassa käytössä, kuten alla olevasta kuvasta näkyy. Ahveniston maastot ovat loistavat, löytyy korkeus eroja ja vaihtelevuutta. Juoksu pinta on sopivan pehmeä, mutta ei liian.






























Tämän kaiken juoksu innostuksen keskellä pitäisi olla myös aikaa sekä voimia myös painoharjoittelulle. Tästä aiheesta kirjoittaa Lihastohtori hyvin omassa blogissaan


"1+1 ei välttämättä ole 2, eli miksi voima+kestävyys voi olla ongelmallinen yhtälö?"


En ala siitä enempää kirjoittamaan, tässä linkki kyseiseen juttuun.

1 kommentti:

  1. Hiukan tuohon suuntaa touhusin minäkin 80 luvulla ja saman ikäisenä. Tuli jokin keskeytys jostakin joksikin aika. En saanut enää kiinni harjoitus rytmistä ja taisi mennä halut itseltäni kovempaan harjoitteluun

    VastaaPoista

Blogin tekstejä pystyvät kommentoimaan kaikki, joilla on google tili. Poistin sanavarmennuksen käytöstä, kun sen kanssa oli ongelmia.