Terveys. Sitä ei aina osata arvostaa, kun kaikki on hyvin. Ja mitä yleensä on terveys? Terveyttä voidaan tarkastella kahdella tapaa, ruumiillisena ja henkisenä. Minulla on tätä ensimmäistä terveyden muotoa tässä on jo koeteltu oikein kunnolla ja hartaasti. Toki tämä vaiva ei ole sieltä vakavimmasta ja hankalimmasta päästä, mutta jokaiselle oma vaiva on se henkilökohtainen kokemus.
Näin keskiviikkoisen kolarin jälkimainingeissa, paljon pohtineena ja tapahtumista keskustelleena, voin vain todeta, että olimme todella onnekkaita tässä kolarissa. Kuinka pienestä tämän hetkinen terveydentilamme onkaan kiinni ja varsinkin Satun kohdalla.Ei olisi tarvittu kuin 0.1s ja metri taaemmas osuma, niin Satu olisi loukkaantunut todella vakavasti.
No, fyysisesti pääsimme todella vähällä. Henkiset traumat tilanteesta tulivat selkeästi vasta eilen pintaan. Oli painajaisia, levottomuutta ja olo lamaantuneen epätodellinen. Tänään onneksi on olo ollut jo parempi ja kävinkin vesijuoksemassa 75 min :). Se kuinka kauan tästä kolari asiasta yli pääseminen kestää on arvoitus meille molemmille. Kuinka pahalta mahtaakaan tuntua, kun sattuu jotain hirveämpää, sitä en tohdi edes ajatella.
Soitin aamulla kolarin aiheuttajan vakuutusyhtiöön kyselläkseni tietoja tilanteesta. Ensin kerrottiin harkittavan korjaamista, mutta sanoi soittavansa myöhemmin uudelleen. N. klo 11 hän soitti uudelleen. Ilmoitti, että vakuutusyhtiössä olivat päätteneet lunastaa auton. Tarjous summaa en tässä aio paljastaa tiedoksi kaikille uteliaille ;) .
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Blogin tekstejä pystyvät kommentoimaan kaikki, joilla on google tili. Poistin sanavarmennuksen käytöstä, kun sen kanssa oli ongelmia.